Netta Walldèn, Ruben ja harman kartano

Valitsin Netta Walldenin kirjan, koska kirjan kannessa on hauskan näköinen heppu. Kirjasta odotan että se on hauska ja omituinen. Sivuja on mielestäni tarpeeksi minulle. En tiedä mitään kirjasta

Olen lukenut kirjasta osan ja alussa Ruben ja Lisa ovat pyöräilemässä Lehtikujalla kunnes vastaan tulee häijyn näköinen mies joka availee muitten postilaatikoita. He jäivät katsomaan mitä herra tekee ja riensivat kertomaan asiasta konstaapelille. Herra Harma menee hylättyyn kartanoon ja aukaisee ruostuneella avaimella aukaista ruosteista lukkopesää. Ruben on on donitsi lähetti ja oli juuri viemässä vanhemmalle konstaapelille donitseja kun hän oli lukemassa ratkaisemmattomat tapaukset mappia...Rubenia jäi ihmettyttämään se ja hän ei antanut hänen lukea mappia joten ruben päättää käydä hakemassa sen salaa.

28.9.2014

 Listasta selviää että siellä on useampi selvittämättä oleva juttu ja joku on saattanut laittaa sormensta peliin. Mukaan hyppää rouva Mallamudi joka kirjoittaa kaiket päivät romaaneja ja on siitä iloinen, harhaluuloinen. Poliisit ottavat asiaa selvittääkseen ja alkaa lyyti kirjottaa. Poliisit kuulevat nimen Robin King ja entsintä kuuluttavat hänet. Robin on salaperäinen mies joka osaa teeskennellä ja naamioitua kuin mikä lie varas. Kirjasta odotan vielä että poliisit saavat keltapukuisen miehen kiinni ja kirja on mielenkiintoinen

4.10.2014

Oli isotori tapahtuma ja ihmiset olivat innoissaan, myös hämillään kun lyhtytolpassa oli ilmoituksia kyseisestä varkaasta "Robin King etsintäkuulutettu".

Paikalla oli vanha ja isokonstaapeli jotka valvoivat järjestystä.Hänet nähtiin ja syntyi isorynnäkkö,ja hän meni omiin tiehinsä. Kirja on edennyt kovaa vauhtia eteen päin ja se on hyvin mielenkiintoinen miten se päättyy. Luulen että kirja jää kesken koska en usko että he saavat robinia kiinni.

5.10.2014

Oli ollut myrsky saarnilaaksossa ja postit ja postilaatikko oli kaatunut. Ruben haki postin ja katsoi jännän näköistä kirjettä. Se oli tullut Harmalta, häneltä  joka oli ollut kauan kadoksissa a oli luultu että hän oli kuollut. Koko saarnilaakso oli kutsuttu ja he pitivät kekkerit siitä että häntä ei oltu unohdettu kokonaan, vaan hän keroi että hän vetäytyi pois koska hänen avajaisiin ei oltu tultu.

Kirja oli hyvä, joksenki sekava, suosittelen niille kenellä ei mene pää sekaisin. 

Kreetta Onkeli - Iloinen Talo

Valitsin Kreetta Onkelin kirjan nimeltä Iloinen Talo. Valitsin tämän kirjan yhden henkilön suosittelemana, kun halusin jotain ns. toiminnallista luettavaa.

Tämä kirja kertoo alle kouluikäisen Ruut tytön silmin alkoholisoituneesta äidistään joka ei osaa huolehtia Ruusta ja hänen siskoistaan.

Odotan että tämä kirja on kurja/surullinen.

16.9

Lukiessani kirjaa olen huomannut että se on ns.vähän tönkön lukuista, mutta se on vain Keski-Suomen murre mikä tekee siitä vähän tönkkömäisen. Kirja on alkanut sillä kun Ruut:in  isä on sammunut keskelläpäivää ja Ruut:in äidin työkaveri on hoiti Ruut:ia ja hänen siskojaan. Ruut:in äiti löysi seuraavana päivänä soitettuaan vastapäisen kampaamon ovikelloa. Kampaaja avoi oven kylpytakissa ja aluishousuissa. Ruut:in isä istui parturikampaamontuolissa taustallasanoen "ettei tämä ole sitä miltä näyttää." (Keväällä eli menneisyyttä)

(Nyt Kesällä) Ruut:in Isä otti hänet ja Birgen kevätjuhlaan mukaan. Ruut:illa ja Birge:llä oli äitinsä ompelemat mekot päällään,mutta sittenkun isä ja tytöt olivat lähössä auton kanssa pihalta niin äiti  heiluttaa käsiään parvekkeella ja huutaa "Minne sinä viet tyttöjä?" *Isä peruutti auton ympäri* ja vastasi "Et voi viedä tyttöjä minulta! Lähde itse mutta tyttöjä et vie!" 

Mummolaan pästyään he söivät mummon tekemää riisipuuroa ja mustikkasoppaa. Palattuaan takaisin ilmenee että tytöt vihaavat isäänsä luultavasti sen takia kun isä käyttäytyy töykeästi on aika usein kännissä keskellä päivää Ruut:in ja Birge:n nähden.

28.9


Tytöt sijaisperheessä: siellä oli säännöt erilaisia ja samoin leikit siellä he leikkivät Ritvan kanssa vaatekauppaa. Siinä sijais perheessä sovittii kotiaskareet eisim. Ruut imuroi perjantaisin talon,siitä hän saa viikko rahaa ja niillä viikko rahoilla hän aikoo ostaa barbin....
He heräsivät kaheltatoista hakemaan lähteestä ämpärillisen kahvivettä. Kahvittelun jälkeen he istahtivat rappusille jutellen ja katsoen tietä ja navettaa.......

5.9.

Lopussa he olivat Sarin mökillä. Birge ja pari muuta ovat laiturilla katsomassa katiskoja,kun siellä yksi kala sätkii ja haluisi pois. Sarin tytär meni vielä illalla kokeilemaan verkkoja. Siinä samassa kaislikossa ui silkkiuikku. yksi laukaus kajahti hänen takanaan. Kalevala oli ampunut itsensä.

Mielipiteeni kirjasta: Kirjasta oli todella vaikea kertoa, kun se oli niin sanotusti sekava & hyppelevä.

Elina Rouhiainen Kesytön

Valitsin Elina Rouhiaisen kirjan Kesytön. Kirja kertoo 17-vuotiaasta Raisa Ojasta, jonka äiti kuolee yllättäen. Hän joutuu lähtemään Helsingistä ja muttamaan enonsa luokse keskelle Kainuun korpea. Toivon, että kirja on hyvä.

14.9.2014

Olen lukenut kirjasta nyt noin neljäsosan. Kirja siis kertoo Raisasta, joka asuu äitinsä kanssa Helsingissä. Hänen elämänsä muuttuu täysin, kun poliisit ilmestyvät ovelle ja kertovat hänen äitinsä jääneen auton alle. Hän joutuu jättämään Helsingin ja muuttamaan enonsa luokse Hukkavaaraan, enonsa, josta hän ei vielä aiemmin ollut kuullutkaan.
Raisa alkaa selvittää miksi hänen äitinsä on pitänyt menneisyytensä salassa. Koulussa hän ystävystyy Nikon kanssa, jonka mummista voi olla jotain apua.

Pidän kirjan hieman jännittävästä tunnelmasta. En osaa sanoa mitä kirjassa voisi seuraavaksi tapahtua, mutta odotan innolla, että pääsen ottamaan siitä selvää.

28.9.2014

Olen nyt lukenut kirjan melkein kokonaan ja se on ollut tähänmennessä todella hyvä.

Raisa saa selville etteivät kylän asukkaat ole ihmisiä vaan ihmissusia. Laumanjohtajan poika kertoo olevansa valmis mihinvain, että saisi olla Raisan kanssa. Kaiken lisäksi Raisa on alkanut pyörtyillä kummallisesti ja saa myöhemmin apua erikoiselta henkilöltä.

5.10.2014

Olen lukenut kirjan nyt kokonaan.

Lopussa Raisa saa paljon asioita selville menneisyydestään. Hän onnistuu suututtamaan laumanjohtajan ja hän päätyy lopulta Nikon kanssa pakomatkalle Helsinkiin. Muutama viikoa lähdön jälkeen Raisa saa laumanjohtajalta mielenkiintoisen kirjeen.

Kokonaisuudessaan kirja oli aivan mahtava ja aijon varmasti lukea seuraavatkin osat.

Ville Suhonen ~ Poika ja ilves

Valitsin Ville Suhosen kirjan nimeltä Poika ja Ilves. Valitsin tämän kyseisen kirjan, koska olen halunnut lukea sen. En ole vielä lukenut poika ja ilves kirjaa, enkä ole nähnyt sitä leffana.
 Odotan, että kirjaa kuvaa pojan ja ilveksen ystävyyttä.

14.9
Olen nyt lukenut koko kirjan ja olen tyytyväinen kirja valintaani, sillä kirja oli erilainen, kuin olin kuvitellut sen. Kirja kertoo 12-vuotiaasta Tomista, joka tekee kaikkensa pelastaakseen Leevi nimisen ilveksen, jota kohtaa monia vaaroja. Kirjassa tulee hyvin selville, että Tomista ja Leevi-ilveksestä tulevat ystävät.
Kirja oli minusta todella helppo lukuista ja todella selkeää tekstiä. Pidin kirjoittajan kirjoitustyylistä ja olin oikeastaan vähän yllättynyt, sillä se oli mielenkiintoisempi kuin ensimmäiseksi kuvittelin.
Tomin isä ja Tomi muuttavat Helsingistä pohjoiseen, Tomin äidin Marian lapsuuden kotiin, jossa asuu edelleen Marian veli Jouko. Tomi tapaa isänsä projektin yhteydessä eläintarhassa syntyneen Leevi-ilveksen. Tomia taistelee lumisessa erämaassa elämästään ja kuolemastaan, samalla kun pelastaa Leeviä metsästäneen Haapalan. Lopulta Leevi-ilves päästetään kauas luontoon, ettei se hyökkäisi kenenkään porojen kimppuun, vaan saisi elää rauhassa metsässä.
Terv. Ronja Lönnqvist 9C

Siiri Enoranta - Nokkosvallankumous

3.9.2014
Valitsin Siiri Enorannan kirjan nimeltä Nokkosvallankumous. Kirjasta en etukäteen tiedä juuri mitään ja valitsinkin sen vain kannen perusteella.

Takakannen teksti oli mielestäni kovin epäselvä, mutta sen verran sain siitä selville, että kirjassa kerrotaan tytöstä nimeltä Dharan. Hän elää maailmassa, jossa on tapahtunut vallankumous ja viimeisetkin sivistyksen tukirakenteet ovat murtuneet.

Kirja on sekoitus scifiä, fantasiaa ja romantiikkaa. Kirjalta en erityisemmin odota mitään, koska en pidä suomalaisista kirjoista.


7.9.2014
Olen nyt lukenut kirjan 445:stä sivusta noin yhden neljäsosan ja ennakkoluuloni ovat
osoittautuneet turhiksi. Kirjan maailma on samantyylinen kuin huippusuosituissa Suzanne Collinsin Nälkäpeli -romaaneissa. Sodat ja luonnonmullistukset ovat aiheuttaneet uudenlaisen maailman synnyn, jossa ilma on saastunutta ja puhdas vesi vähissä. Kuolema on joka päiväistä ja ihmisten keski-ikä on laskenut sekä sairaudet lisääntyneet. Edes aurinkoa ei enää näy paksun saastekerroksen takaa, jonka vuoksi vain sitkeimmät kasvit ja eläinlajit ovat elossa.

Olen huomannut olleeni väärässä monessa suhteessa. Esimerkiksi Dharan ei olekaan tyttö vaan 16-vuotias kiviverinen poika. Kiviveristen veri on harmaata ja he kuuluvat joko Marmorien tai Granitoiden sukuun. Dharan on Marmoreiden viimeinen elossa oleva perillinen ja siksi hän johtaakin kapinallista liikettä nimeltä Nokkoset. Nokkoset kapinoivat perinisteiksi kutsuttua keskiluokkaa ja Korotrato nimistä yritystä vastaan.

Kirjassa on myös Dharania hieman nuorempi Vayu niminen poika, joka on toinen päähenkilöistä ja kuuluu toiseen muinaiseen sukuun, Granitoihin. Kappaleet kertovat tapahtumista vuorotellen Vayun ja Dharanin näkökulmista. Pojat kohtaavat ensimmäisen kerran toisessa maailmassa, jossa aurinko paistaa ja muutenkin elämä näyttää kukoistavan. He pääsevät sinne eri tavoin: Dharan huumeiden avulla ja Vayu nukkuessaan saastuneessa metsässä olevan patsaan selässä. Herätessään he muistavat vain toistensa silmät.

Eräänä päivänä Vayun äiti kuolee. Kun Vayu on polttamassa äitinsä ruumista, Dharan ja muutama muu Nokkonen löytävät hänet ja ottavat hänet mukaansa hylättyyn huvipuistoon, joka toimii heidän kotinaan. Dharan ja Vayu tunnistavat heti toisensa, mutta eivät kerro sitä muille. Myöhemmin he alkavat yhdessä käyttämään huumeita päästäkseen toiseen maailmaan ja saadakseen olla rauhassa muiden katseilta.

Nokkosvallankumous on siis kahden nuoren pojan rakkaustarina, joka on mielestäni todella mukavaa vaihtelua. Muutenkin olen iloisesti yllättynyt kirjasta ja sen erilaisuudesta, mitä en olisi osannut odottaa suomalaiselta kirjailijalta. Ainut asia mikä kirjassa häiritsee on henkilöiden muka hienot ja erikoiset nimet, joiden vuoksi en aina saa selvää heidän sukupuolestaan, kuten esim. Dharanin kohdalla saitte huomata. Muuten juoni vaikuttaa lupaavalta ja olen iloinen, että valitsin juuri tämän kirjan.

28.9.2014
Olen vihdoin saanut luettua kirjasta yli puolet ja huomasin, että se on näköjään jaettu kahteen osaan. Olen nyt toisessa osassa ja se on huomattavasti synkempi ja surullisempi kuin ensimmäinen osa. Synkkyydestä ja vakavuudesta johtuen lukuintoni lopahti lähes täysin, sillä viimeisimpien viidenkymmenen sivun aiheena ovat olleet lähes pelkästään kannibalismi ja huumeet. Onneksi kirjan tunnelma on nyt kuitenkin alkanut keventyä ja lukuintonikin on palannut takaisin.

Dharanin ja Vayun suhde muuttuu kirjan edetessä koko ajan mielenkiintoisemmaksi ja monimutkaisemmaksi. Juoneen tulee koko ajan mukaan uusia henkilöitä samalla kun vanhoja kuolee huumeiden yliannostukseen ja taisteluihin. Siksi en oikein tiedä miten odotan kirjan päättyvän, koska kuka tahansa voi kuolla milloin vain. Ehkä sillä on onnellinen loppu, ehkä ei. Joka tapauksessa uskon, että Nokkosvallankumouksesta jää hyvä maku suuhun ja ajateltavaa pitkäksi aikaa. Toivon kuitenkin, että Dharan ja Vayu saisivat olla lopulta yhdessä ilman jatkuvaa pelkoa tulevaisuudesta.

5.10.2014
Nyt Nokkosvallankumouksen kokonaan lukeneena tunnen oloni jotenkin tyhjäksi ja ristiriitaiseksi, koska se loppui niin oudosti ja surullisesti. Periaatteessa lopusta voisi päätellä, että kirjasta tulisi jatko-osa, mutta tavallaan tarina voisi myös loppua siihen ja jättää loput arvailujen varaan. En viitsi loppujuonesta paljastaa kuin sen, että lopussa tulee Dharanin toivoma sota Nokkosten ja perinistien välille, jossa monet tärkeät ja mielenkiintoiset hahmot kuolevat.

Mielipiteeni kirjasta muuttui useita kertoja lukemisen aikana johtuen luultavasti siitä, etten ole tottunut lukemaan näin vakavia kirjoja. Nokkosvallankumous ei siis todellakaan ole mikään leppoisa kirja, jonka pystyisi lukemaan kannesta kanteen samana iltana ja unohtamaan saman tien. Se on mielestäni hyvä asia ja toivon todella, että kirjalle saataisiin jatkoa. Siinä olisi mielestäni potentiaalia elokuvaksikin asti. Pidän myös todella paljon Enorannan omalaatuisesta tavasta kirjoittaa. Suosittelen siis Nokkosvallan-kumouksen lukemista kaikille, jotka kaipaavat vaihtelua ja eivät pelkää lukea paikoitellen hieman masentavista ja ahdistavistakin aiheista.

Näkymätön Elina

Valitsin kirjan koska sen kannessa lukee Elina. Niinpä luulin että luokkalaiseni Elina on kirjoittanut sen.

Kirjassa on hieman yli sata sivua ja se kertoo Elinasta koulussa.

Kirjasta on tehty myös elokuva.

19.9.

olen lukenut kirjaa melkein puolet en ihan, se on aika tylsä mutta, silti hauska!

Juhani Seppälä Hullu työtä tekee

Moi vaan kaikki valitsin kirjan Hullu työtä tekee kirjoittanut Juhani Seppänen kansikuvan ja nimen perusteella. Kirjani ei ihan ole romaani mutta sain opettajalta luvan kirjoittaa siitä. Odotan kirjani olevan, ehkä jopa vähän tylsä. Kirjani ei ole minulle ennestään yhtään tuttu, eikä kirjoittajakaan sano yhtään mitään. Odotan kirjalta mukavia luku hetkiä iltaisin.

Olen nyt lukenut kirjasstani 50 sivua eli 1/4 osan. Kirjani ei ole erikoinen vaikeita sanoja yksi toisensa perään ja ,koska tämä ei ole romaani ei tässä tarinaakaan ole. Kirjan aihe itsessään on hieman mielen kiintoinen mutta en lupaa mitään vielä tässä vaiheessa.

Kirjastani olen lukenut puolet eli noin 100 sivua ja täytyy  sanoa et hieman tylsä kirja ja täytyy kyllä melkein niskasta ottaa itseä kiinni jos haluaa tämän kirjan lukea. Korostan vielä tämä ei ole romaani, mutta kyl tässäkin kirjoittajalla on ollut ajatus kohdallaa yhteiskuntaa miettiessään. Vielä puolet lukematta, mutta pakko jaksaa.

Viimein olen saanu kirjan luettua ja tässä vähän Seppäsen ajatuksia yhteiskunnasta.
''Jos työnteko keksittäisin tänään se todennäköisesti kiellettäisiin terveydelle haitallisena.'' tai ''Kuka hyötyy työpaikka kiusaamisesta.'' eli siis kirja tiivistettynä ei sovellu kouluikäiselle vielä ja muutenkin ei pidä ottaa kirjaa kivan kansikuvan ja nimen perusteella. Mielen kiintoisiakin ajatuksia kirjasta löytyy, mutta  useimmissa pitäisi tietää yhteiskunnasta ja työn teosta ennemmän. Suoraan sanoen aika jonka käytin tämän kirjan lukemiseen ei ollut sen arvoista kiitos!

Anna-Leena Härkönen Takana puhumisen taito

Valitsin kirjan Anna-Leena Härkönen Takana puhumisen taito. Koska äiti sanoi, että se on hyvä kirja. Odotan kirjalta mukavia lukuhetkiä. En tiedä kirjasta etukäteen mitään, mutta toivottavasti on hyvä ja kirjailiasta en myöskään tiedä mitään. Kirja ei ole romaani, mutta siinä on lyhyitä kirjoituksia.

Olen nyt lukenut osan kirjasta. Olen hyvin tyytyväinen valintaan, koska helppo lukuisuus. Kirja kertoo naisesta, sellaisia asiota mitä hänelle on tapahtunut. Pidän tähän astisista tapahtunista ja odotan innolla että pääsen kirjan loppuun. En tiedä yhtään mitä seuraavaksi kirjassa tapahtuu, mutta odotan innolla seuraavia tapahtumia.

Kirja etenee pienillä kertomuksilla. Kertomukset kertovat kirjoittajan ja hänen läheisten elämästä.
Kirja on helppo lukuinen ja kertomukset ovat ihan hauskoja. Kirjasta on vaikea päätellä loppu, koska jokaisessa  kertomuksessa on oma tarina. Epäilen, että kirjan kertomukset paranevat loppua kohti.

Olen nyt lukenut kirjan loppuun ja olen tyytyväinen valintaan, koska helppo lukea ja melko lyhyt kirja ja hyvää huumoria. Lukemisen jälkeen ajattelin, että olipa mielenkiintoinen ja hauska kirja. myös ajattelin, että voisin lukea muita Aanna-Leena  Härkösen kirjoja. Suosittelen kaikkia lukemaan tämän kirjan, koska melko lyhyt ja hyviä kertomuksi.

Minna Canth:Köyhää kansaa

Valitsin kirjakseni,köyhää kansaa Minna Canthilta. Kirja vaikutti kivalta takakannen perusteella.Valitsin kirjan koska se on lyhyt.Löysin kirjan koulun kirjastosta.

Veikko Huovinen: Lentsu

Valitsin kirjan ,koska sen nimi kuulosti hyvältä.
Kirja kertoo suomalaisten räkätaudista.
Kirjailiasta en tiedä yhtään mitään.
Kansikuvasta ei voi päätellä muuta kuin, että siinnä on vanhamies kenellä on nuha.




HEJDÅ! olen lukenut kirjasta nyt noin neljäsosan ja olen saanut kirjasta vähän käryä:
Aleksilla ja Ainolla on vanha talo, mihin on tullut vuosi sitten sähköt.
Heillä on lehmiä.
Aleksilla on poskiontelotulehdus




Nyt on kirjasta jo noin puolet luettu ja olen saanut kirjasta hyvän kuvan.
Monelle muullekkin on tullut räkätauti.
Siljander on tyytyväinen kun hänellä on kuumetta, koska hän olisi muutenkin halunnut vain levätä.






Olen lukenut kirjan kannesta kanteen.
Kirja oli ihan hyvä ja suosittelen sen lukemista.
Räkä tauti on levinnyt Suomesta, koko maailmaan, Afrikkaan asti.

Teuvo Pakkala: Lapsia

valitsin kirjan koska se on lyhyt sivuinen ja kuullostaa ihan hyvältä.en tiedä kirjailijasta yhtään mitään.kirja kertoo kokoelma novelleja lasten parista.

Jorma Kurvinen ~ Rekka

Valitsin Jorma Kurvisen kirjan nimeltä Rekka. Kuulemani mukaan se kertoo pojasta ja hänen elämästään. Muuta en kirjasta oikein tiedäkään. Toivon, että kirja on helppolukuinen ja selkeä.

13.9.2014
Olen lukenut kirjasta ensimmäisen neljänneksen. Luulin kirjan kertovan yhdestä fiktiivisestä pojasta ja hänen elämästään. Tämä osoittautui vääräksi luuloksi ja kirja onkin varsin hupaisa.

Tarina kertoo kahdeksasta pojasta ja heidän laskettelumatkastaan Leville.
Kirjan päähenkilö on siis poika, suunnilleen 15-18-vuotias Jaakko, jonka elämä sijoittuu vuosille 1960-1966.
Kirjan paikkana toimii alussa Oulu ja sen jälkeen Kempele.
Tähän asti kirja on ollut kirjoitustyyliltään hieman vanhahtava, mutta ajatuksella kun lukee saa asioista tolkkuakin.

Lyhyesti kerrottuna kirja alkoi, kun pojat olivat junassa, pelasivat uhkapeliä ja lipuntarkastaja käski heidät pelleilynsä takia syömään lounaansa Oulun juna-asemalla kuin junan ravintolavaunussa. Muut pojista menivät junaan takaisin hyvissä ajoin, mutta Hannu ja Jaakko joutuivat kiirehtimään minkä seurauksena Hannu pääsi junaan, mutta Jaakko ei.
Tästä alkoi Jaakon selviytyminen Oulun hyisessä talvi-ilmastossa ilman matkatavaroita ja minkäänlaista suojaa. Jaakon yrityksistä huolimatta mikään ei onnistanut, ei tädin kotiovella käyminen, hotelliin pummaaminen eikä rekkakuskeilta kyydin saaminen kotiin Helsinkiin.
Jaakko päätyi kävelemään parinkymmenen asteen pakkasessa kohti Kempelettä, josta aamulla voisi mahdollisesti lähteä juna takaisin Etelä-Suomeen. Hän saavutti Kempeleen, mutta törmäsi myös samoihin kuskeihin keneltä oli Oulussa kysynyt kyytiä ja päätyi melkein keskelle nyrkkitappelua. Jaakon onneksi baariin astui silloin poliisi kuka pysäytti tilanteen. Jaakko päätyi kuitenkin rekan lavalle tekemään itselleen tavaralaatikoista yösuojaa.

En oikein tiedä mitä kirjalta voisi seuraavaksi odottaa, mutta loppu tulee kuitenkin olemaan hyvä.


24.9.2014
Kolme neljännestä on luettu ja kirja on lopuillaan. Kirja on ollut ihan hyvä ja helppolukuinen niin kuin toivoinkin.

Kirja jatkui ja Jaakko sai kylmettymisen ja nyrkkitappeluiden jälkeen järjestettyä itselleen kyydin kotiin, Helsinkiin. Isonenäinen rekkakuski, nimeltään Seppälä, ajoi kahden yön ajan kolmella pysähdyksellä Jyväskylään ja sieltä matka kaartui Lahteen. Jaakkoa vaivasi matkan ajan pienoinen muistinmenetys ja miehet keskustelivat kaikenlaisista asioista.

Loppua kohden luultavasti tapahtuu vielä jotain merkittävää, mutten tiedä mitä. Kirjalta ei osaa odottaa mitä seuraavaksi tapahtuu, joten sen suhteen ihan hyvä ja koukuttava kirjavalinta.

5.10.2014
Kirja on nyt luettu ja päättyi hieman oudosti.

Seppälä kuljetti Jaakon Oulusta Helsinkiin sovitusti, vaikka matkassa oli hieman ristiriitoja, niistä selvittiin aina jotenkin.
Kun Jaakko vihdoinkin pääsi kotiin Laajalahteen, he joutuivat odottamaan puhelua Seppälän vaimolta. Jaakko tarjosi Seppälälle ruokaa vastineeksi maksusta ja samalla he odottivat. Puhelua ei kuitenkaan kuulunut ja Seppälä lähti takaisin Ouluun.
Jaakko oli hetken oleskellut kotonaan kun puhelu viimeinkin tuli ja sai tiedon, että Seppälän vaimo oli kuollut aamulla. Jaakko käski soittajan ilmoittaa Ouluun, johtaja Haloselle, että viesti saataisiin perille.
Puhelun jälkeen Jaakko lähti hakemaan tavaroitaan Rautatientorilta, minne Oulun rahastajatyttö oli ne hänen pyynnöstään lähettänyt.

Kirja oli selkeä ja hyvä, mutta loppu olisi voinut olla parempi.

Ulla-Maija Aaltonen, Kani ei osaa itkeä

Valitsin tämän kirjan, koska siinä kerrotaan eläimistä ja kun se oli lyhyt sivuinen. Ja se vaikutti mukavalta. Tässä kirjassa ei ole kansia eikä takakansi tekstiä, joten en tiädä siitä etukäteen yhtään mitään. En tiedä kirjailiasta mitään ennen tätä kirjaa. Tämä kirja vaikuttaa kivalta, koska se on aika lyhyt.

Jukka Parkkinen Aavehevoset

Luen kirjan koska se vaikuttaa mukavalta nimen perusteella. Kirjassa ei ole kansia joten en voi arvioida sitä kansien perusteella.  Kirja kertoo hevosystävyksistä jotka joutuvat suureen seikkailuun. Mielestäni kirja voisi olla hyvinkin mukava koska siinä kerrotaan hevosista ja pidän paljon hevosista.

14.9
Kirja on alkanut jännästi koska Tähti-hevonen haettiin yöllä sen kodista toiseen talliin koska sen omistaja sairastui. Lapset etsivät hädissään Tähteä. Tallilla Tähti sai uusia kavereita ja sen yksi hevoskaveri lupasi valmentaa Tähdestä ravurin.

28.9
Olen lukenut nyt kirjaa sivulle 100. Kirja on edennut aika kivasti. Tähti heppa alkoi valmentautua öisin salaa sen kaverin kanssa. Lapset saivat tietoon tähden sijainnin ja lähtevät hakemaan sitä takaisin kotiin. Tähti sai mahdollisuuden mennä kotiin mutta ei ennenkuin se osallistuu kisoihin.

7.10
Luin kirjan loppuun, lopussa lapset yrittivät hakea tähden kotiin mutta epäonnistuivat. Lopuksi kuitenkin Tähti palasi kotiin ja sen oikea omistaja parani. Kirja oli mielestäni hyvä ja ja mukana oli mukavasti jännitystä. Annan arvosanaksi kirjalle 8-.

Marianna Flinckenberg-Gluschkoff ~ Pietarilainen polkuhevonen

Valitsin kirjan Pietarilainen polkuhevonen, jonka on kirjoittanut Marianna Flinckenberg-Gluschkoff. Valitsin sen, koska se kuulosti mielenkiintoiselta ja kertoo historiasta. Pietarilainen polkuhevonen ei ole romaani vaan muistelma, mutta opettaja antoi luvan lukea sen siitä huolimatta.

Kirjalta odotan tarkkaa kuvailua tapahtumista ja että se olisi muutenkin hyvä.

En tiedä paljoa itse kirjasta tai kirjailijasta. Tiedän vain että se sijoittuu 40-50 luvulle eli sota-aikaan, jolloin Marianna Flinckenberg-Gluschkoff lähti äitinsä kanssa Ruotsiin sotalapseksi.




9.9.2014

Olen nyt lukenut kirjan 362 sivusta 149 sivua. Kirja kertoo Mariannan elämästä sotalapsena Ruotsissa.

Tapahtumat sijoittuvat 1940-1950 luvulle, jolloin Suomen ja Neuvostoliiton väliset sodat koettelivat köyhää kansaa. Marianna pääsee sotaa pakoon Ruotsiin äitinsä Iran kanssa Holmbodan kartanoon. Holmbodan kartanossa Ira joutuu tavalliseksi kotiapulaiseksi, vaikka oli odottanut vähän toisenlaista kohtaloa. Iralla on paljon töitä, joten hänen ja Mariannan yhteinen aika jää vähemmälle. Aluksi kukaan ei halua olla Mariannan ystävä, koska hänellä ei ole muodikkaita vaatteita, vaan ''parerista'' tehdyt Suomalaiset vaatteet ja kengät. Mariannan ja muiden lasten kommunikointia rajoittaa myös yhteisen kielen puuttuminen. Hänestä ja äidistään Irasta tulee kuitenkin suosittua väkeä kartanossa ja heitä aletaan kohdella paremmin kuin muita pakolaisia. Samalla Marianna saa myös hyviä ystäviä. Paras hänen ystävistään ei kuitenkaan ole kukaan ihmisistä vaan iso musta Blackie niminen newfoundlandin koira.

Olen tähänastiseen melko tyytyväinen. Kirja on todella lähellä sitä, jota kuvittelinkin. Tosin tapahtumia voisi olla enemmänkin. Jatkosta en sitten osaakkaan sanoa vielä yhtään mitään.

 25.9.2014

Nyt olen lukenut kirjasta noin puolet. Marianna ja hänen äitinsä Ira ovat palanneet Ruotsista Suomeen. Mariannaa, lempinimeltään Maina, odotti Suomessa hänen rakas polkuhevosensa, jonka isä oli tehnyt hänelle sodassa ollessaan korsussa. Isä kaatui sodassa muutamia päiviä sitten, kun pommi putosi hänen päähänsä. Marianna oli tapahtuneesta todella surullinen ja kaipasi isäänsä todella paljon. Ikään kuin isän korvaavaksi henkilöksi Marianna otti Deda-papan, joka oli hänen äitinsä isä, oikealta nimeltään Kirill Butusoff. Deda-pappa luki Mariannalle satuja ja oli muutenkin mukava hänelle.

Mariannan äiti Ira oli konttorissa töissä ja siellä hänellä menikin aina koko päivä. Marianna olisi halunnut olla enemmän äitinsä kanssa, mutta se ei ollut mahdollista. Onneksi Mariannalla oli sentään Deda-pappa, sekä hänen entinen ja nykyinen vaimonsa Babuska ja Mulja. Hän myös asui heidän luonaan ja ihmeellistä kyllä Babuska, Deda-papan nykyinen vaimo ja Mulja, Depa-papan entinen vaimo asuivat sulassa sovussa samassa asunnossa. Mutta nyt myös Deda-pappa on kuollut. Siitä Marianna vasta onnettomaksi tulikin, koska nyt hänellä ei ole enää minkäänlaista isä-hahmoa. Mariannan surua lisäsi hänen ja äitinsä todella vähäinen yhteinen aika. Äitihän oli todella kiireinen ja tuli vain iltaisin käymään ja lähti Mariannan nukahduttua takaisin omaan asuntoonsa.

Olen pitänyt myös tähänastisesta. Kirja on ollut paikka paikoin myös vähän jännittävä, koskaan ei tiedä mitä seuraavaksi tapahtuu. Voisin kuvitella, että kirja loppuu niin että Marianna kasvaa isoksi ja löytää oman perheensä, jonka kanssa elellä.


4.10.2014
Olen nyt lukenut kirjan loppuun. Viimeisessä puolikkaassa kerrottiin pääosin Mariannan kouluajoista. Ensimmäiselle luokalle mennessään hän lintsasi ensimmäisen viikon, koska pelkäsi, että hänelle oltaisiin vihaisia  koulussa. Hän ei nimittäin ollut osannut tehdä läksyjään, eikä silti uskaltanut kysyä keltään apua. Viikon poissaolo tuli kuitenkin ilmi, kun opettaja soitti Mariannan ''kotiin'' ja luuli hänen olleen sairaana. Tästä lähin Marianna suoritti koulunsa loppuun kunnialla.

Mariannalla oli koti kadullaan paljon kavereita, suurin osa  poikia. Yhdessä he tekivät kaikkea hauskaa ja tietenkin kuten nuoret yleensä, mahdollisimman paljon kiellettyjä asioita.  Talonmies oli kuitenkin kiltti, eikä koskaan suuttunut hirveän pahasti.

Ruotsista palaamisen jälkeen, joka tapahtui jo ennen kouluun menoa,  Mariannalla alkoi taas ilmetä samat allergioireet, kuin aikaisemminkin, hän nimittäin sairasti astmaa. Astman takia hän siirtyi Helsingistä  Lahteen asumaan, jossa olisi kuivempi ilmasto. Lahdessa hän asui Rafo-sedän ja Irma-tädin luona. Oppi- ja kansakoulun jälkeen Marianna meni lukioon ja suoritti senkin hyvin. Hyvistä arvosanoista hän sai palkinnoksi Rafo-sedältä mopon ja vähän sen jälkeen myös oman hevosen.

Mielestäni kirja oli hyvä ja sitä oli mukava lukea. Siinä kerrotaan paljon Suomen historiaan liittyvistä asioista ja vieläpä nuoren ihmisen näkökulmasta. Olen iloinen, että valitsin juuri tämän kirjan, parempaa olisi voinut olla vaikea löytää. Suosittelen kirjaa kaikille, jotka ylipäätään pitävät Suomen historiasta.

Khao Lakin sydämet

.

Valitsin Marja-Leena Tiaisen kirjan nimeltä Khao Lakin sydämet. Olen lukenut kirjan jo aikaisemmin, mutta haluan lukea sen uudelleen, koska en muista siitä enää mitään. Ensimmäiseltä lukukerralta muistan, että kirja oli mielenkiintoinen ja siksi haluanm lukea sen uudelleen.

Kirja on alkanut jännittävästi  ja oletan sen olevan täynnä surua. Juonesta on vaikea saada kiinni, sillä
kirjailia hyppii ajassa edestakaisin.

Emma on menettänyt perheensä tsunamissa, Thaimaassa, ollessaan 6 vuotias. Nyt 15 vuotiaana hän on päättänyt lähteä isoäitinsä kanssa takaisin sinne lomamatkalle.

28.9.2014
Olen lukenut kirjasta nyt noin puolet, eikä mielipiteeni kirjaan ole muuttunut, eli se on edelleen jännittävä ja mielenkiintoinen.

Emma ja hänen isoäitinsä eivät vain lähteneet lomalle Thaimaaseen, vaan aikovat selvittää kuka pelasti Emman tsunamissa 9 vuotta sitten hukkumiselta.

Emman pelastajan etsinnät alkavat. Emma haluaa kiittää pelastajaansa henkilökohtaisesti. Samalla Emma viettää lomaa Thaimaassa tutustumalla suomalaistyttö Venlaan, muistelemalla tsunamipäiväänsä ja koittamalla päästä eroon painajaisistaan.

Tapahtumia käsitellään välillä myös Venlan näkökulmasta, joka viettää lomaansa ruskettumalla ja rakastumalla, tietämättömänä mitä hänen ystävänsä Emma käy läpi.

5.10.2014

Olen nyt lukenut kirjan kokonaan. Kirja oli liian sekava makuuni. Nimiä oli liian paljon ja menin sekaisin niissä. Suosittelen kirjaa kokeneemmille lukijoille.

Emman pelastaja löytyi, ja Emma rakastui Lukas nimiseen ruotsalaispoikaan, ja heidän suhteensa jatkuu todella hyvin kirjan loppuun asti. Emma kertoi Venlalle olleensa tsunamissa ja heistä tuli hyvät ystävät.

Leena Lehtolainen - Ensimmäinen murhani

Valitsin Leena Lehtolaisen kirjan nimeltä  Ensimmäinen murhani. Takakannen perusteella kirja vaikuttaa hyvältä ja jännittävältä. En ole ennen lukenut kyseisen kirjailijan teoksia, joten en tiedä mitä odottaa.

Odotan kirjan olevan mielenkiintoinen ja jännittävä. Minulla ei ole mitään tiettyä syytä miksi valitsin kirjan, se vain tuli vastaan ja näytti kivalta.



14.9.2014

Olen nyt lukenut kirjasta noin neljäsosan, enkä ole ihan varma mielipiteestäni. Minulla ei ollut suuria odotuksia kirjaa kohtaan ja voi olla, että se muuttuu vielä paljon jännittävämmäksi, ainakin toivon niin.

Tähän mennessä ruumis on löytynyt järvestä ja kuorolaisia on alettu kuulustulemaan. Kuulustelujen seuraaminen on ollut ehkä hieman sekavaa, enkä ole ihan pysynyt perässä.

Jään odottamaan kirjalta enemmän jännittäviä hetkiä ja lisää murhan selvittelyä.


28.9.2014

Olen lukenut kirjasta nyt suunnilleen puolet ja mielipiteeni on aika sama kuin aikaisemminkin. Kaipaamaani jännitystä kirjaan ei ole tullut paljoakaan lisää, mutta on se hieman kuitenkin tullut paremmaksi.

Ihmisten kuulustelu on jatkunut ja syyllisepäiltyjäkin on.

Odotukset jatkoa kohtaan pysyvät suunnilleen samoina kuin aikasemminkin; jännittäviä hetkiä ja enemmän toimintaa.


5.10.2014

Olen nyt lukenut kirjan kokonaan, eikä se ollut sellainen kuin kuvittelin. Loppua kohden oli toki hieman enemmän toimintaa, mutta se ei kuitenkaan ollut sellaista, jota kaipasin. Tämän kirjan perusteella en ehkä lukisi kyseisen kirjailijan muita teoksia, vaikka osa voi toki olla huomattavasti parempia.

Itselleni kirjaa oli aika vaikea seurata, sillä henkilöitä oli todella paljon ja nimet menivät helposti sekaisin. Joskus piti selata kirjaa taaksepäin, sillä en muistanut mitä henkilöistä oli aiemmin kerrottu.

Sarianna Vaara - Huomenkellotyttö

3.9.2014

  Valitsin Huomenkellotytön sen kiinnostavan ja erikoisen nimen takia. Luin sen takakannen ja tarina tuntui heti kiinnostavalta ja koska se perustuu kirjailijan omiin kokemuksiin, sen lukeminen on aina mielenkiintoisempaa.
Kirjan kansi oli myös erikoinen.

Kirjalta odotan, että se on hiukan synkkä, mutta koska kirjan päähenkilö on nuori ja se on kirjoitettu minä - muodossa, on kirjassa myös iloisuutta.  Aihe on hiukan rankka ja käsittelee 13-vuotiaan Annan elämää vakavasti sairaan äidin kanssa.
En ole lukenut kirjailijan kirjoja ennen.

13.9.2014

Kirja on osoittautunut erillaiseksi kuin kuvittelin. En usein lue suomalaisia kirjoja joten teksti on erillaista ja ehkä joka hieman vaikeampaa lukea.
Kirjailian tapa kertoa asioita Annan näkökulmasta on ollu yllättävä ja hieman häiritsevä. Vaikka Anna on muutenkin hahmona erillainen ja kokenut elämässään erillaisia asioita, hän on kuitenkin 12-vuotias ja siksi minua häiritsee välillä se, että Annan ajatukset tuntuvat liian virallisilta ja vanhemmilta. Jotkut ajatukset tuntuvat liian pitkälle menneiltä ja lauseet kuulostavat todella vaikeilta, jolloin ajattelee että onko tyttö tosiaan 12-vuotias.

Anna ja hänen äitinsä asuvat kahdestaan vanhimman sisaruksen muutettua pois kotoa. Heidän  arkeaan varjostaa jatkuva pelko tulevasta. Annan äiti sairastaa vakavaa ja pitkälle edennyttä tautia, skitsofreniaa. Koska muita ei ole, Annan on ollut pakko jo nuoresta iästä huolimatta ottaa vastuu äidistään. Hän osaa kirjoittaa sanan skitsofrenia latinaksi, hän tietää mitä on Diapam ja mitä on itsemurha latinaksi.

 Vaikka aluksi päättelin, että kirja olisi synkkä ja Anna juutuisi selviytymään elämisestä rankoissa olosuhteissa, on vastaan tullut jo monia pieniä ilonpilkahduksia ja kohtauksia, jotka saavat hymyilemään. Anna vuorotellen käy koulua ja elää lähes normaalia sen ajan 12-vuotiaan elämää, kirjoittaa runoja sekä haaveilee että saisi normaalin elämänsä takaisin. Toisen ajan hän juoksee hakemassa äidillensä apua, huolehtii ja elää jatkuvan pelon alaisena.

''Minä olin päättänyt, että vaikka sairaus oli tullut jäädäkseen, sitä ei voinut pitää ystävänä, sitä ei saanut passata eikä palvella, silloin ei jäisi  edes pienen pientä kipinettä siitä toivosta että se joskus keräisi tavaransa ja katoaisi. Ei, sen piti antaa majailla kun  ei muutakaan voinut, mutta ystäväksi en ottaisi''   - Anna äitinsä sairaudesta.

28.9.2014

''Anna Riina Alanne. Se oli kuin lyhyt sävelmä, musiikinpätkä''

Kirja jatkuu takaumalla. Annan sisar, Maija,  saa puhelun teho-osastolta. Annan äiti, jota hän itse kutsuu Elenaksi mutta on oikealta nimeltään Helena, on juutunut keskussairaalan teho-osastolle. Koska Anna haluaa kipeästi nähdä äitinsä, kuullä äitinsä sanovan häntä Huomenkellotytöksi, hyppää 12-vuotias tyttö ilman huoltajaa ja kenenkään lupaa bussiin ja matkaa Kajaaniin äitinsä luokse.
Operaatio kariutuu siihen, kun tytön kulun estää hoitaja, joka ilmoittaa että tytöltä on pääsy kielletty teho-osastolle ilman huoltajaa.

'' Isä on kuollut, mummi myös. Ei ole muita''

Eräänä keskiviikkoiltana Annan äiti tuli junalla kotiin, mukanaan punainen matkalaukku, mutta se ei ole tavallinen matkalaukku. Laukussa oli iso, kirkkaanpunainen kirjoituskone, jonka avulla Elena pysyy kiinni tässä maailmassa, joka auttaa häntä. Elena alkaa kirjoittamaan kauniille paperille, nakutus täyttää talon ja Annan päässä herää toivo, josko äiti alkaisikin voimaan paremmin.
Anna oppi arvioimaan äitinsä olotilaa jo pelkän kirjoituskoneen avulla. Jos kotiin tullessa ei naputtelaa ääntä kuulunut, tai jos hänen äitinsä usein keskeytti kirjoittamisen, oli jokin asia pahasti vialla.
-------------
'' Ei täällä ole lapsia, lapset hoidetaan muualla, tämä on aikuisten mielisairaala. Etkä sinä ole kovinkaan vanha. Miksi sinä täällä istut?''

Viettäessään aikaa äitinsä luona sairaalassa, Anna tutustuu Ariellaan. Poikkeuksellisesti, Anna viihtyy mielisairaalassa äitinsä luona, vaikka hänen siellä oloaan kammoksutaan. Mutta eihän Huomenkellotytöllä muuta paikkaa ole. Erään  yön jälkeen Anna kuitenkin lähetetään kotiin, ja hänen sisarensa Maija kutsutaan takaisin kotiin pitämään sisaruksestaan huolta.

Kirja on mukaansa tempaiseva, täynnä sanaleikkeja ja erikoisia sanoja, ja kirjoitusasu on hienoa. Vaikka kirja aluksi vaikutti vaikealta, on sitä nyt sujuvampi lukea.

5.10.2014

Juuri kun Annan elämä alkoi pikkuhiljaa menemään parempaan suuntaan, ilmestyi heidän elämäänsä Voitto. Anna ei alkuunkaan tullut miehen kanssa toimeen, ja talo oli yhtäkkiä täynnä paukkuvia ovia, pilalle menneita villapaitoja ja huutoja. Anna tiesi, että hänen äitinsä voi huonosti, ja siksi ei olisi halunut tapella miehen kanssa. Elena pääasiassa vain kulki huoneesta toiseen tai makasi paikallaan sängyllään, kalpeana, laihana.Vapisevana.
Annan aivot alkavat raksuttaa, milloin viimeksi äiti on ollut näin heikko, kuin aave? Totuus jysähtää Annan aivoihin, äiti ei ota lääkkeitään. Se on Paha Asia.

Annan alkaesa tivata asiaa äidiltä, vastaus on se, minkä Anna jo arvaakin ; Lääkkeet ovat Voitolla.
Kysyessään asiaa mieheltä, väittää Voitto yrittävänsä auttaa Elenaa pääsemään lääkkeistä irti. Anna koittaa kiristää miestä ja uhkaa soittavansa Elenan terapeutille,

----------------------------------------------------------------------------------

Seuraavaksi kirjassa tapahtuu hyppäys, mikä oli todella häiritsevä ja outoon väliin ujutettu.

Anna on vanhentunut, ja huolehtii vieläkin kuolemanreunalla olevan äitnsä Elenan kanssa.
Kaikki on muuttunut. Annalla on miesystävä, Olavi. Maijaan hän ei ole ollut yhteyksissä vuosiin, tyttö tietää Elenan kuolevan pian. Helpotus velloo hänen sisällään, kun hän tietää että kohta kaikki on ohi. Hänen ei enää tarvitse keskitttyä huolehtimaan kenestäkään muusta, kuin itsestään. Ja Olavista.

-----------------------------------------------------------------------------------

Kirjassa tapahtuu uudelleen hyppäys eteenpäin, ja tässä kohtaa olin jo itse aivan sekaisin, missä mennään, ja minkä ikäinen Anna edes on. Sain selville vain sen, että hän on käynyt peruskoulun jo läpi, eli epäilisin Annan olevan noin 17.

Annan äiti on yhtäkkiä alkanut muuttaa suuntaansa, parantua. Mutta sitten hän alkaa tarvita lääkkeitään, ja pyytää Annaa ottamaan ne nimiinsä, koska Elenan nimille ei lääkkeitä enään suostuta kirjoittamaan. Ja Anna suostui, vaikka ajatus häntä oksettikin.

Elämä jatkui paremmin, Anna välillä katkaisi välejään äitiinsä, mutta kumminkin Olavi sai hänet aina leppymään, palaamaan äitinsä vaaleanvihreään taloon taas näkemään äitiään.

Koko kirjan lukija, niin kuin minäkin, on vain odottanut sitä, että miten Annan äidin, Elenan käy. Viekö sairaus lopulta hänen henkensä. Mutta kun kirja lopulta loppui, se miten asia oli ilmaista, jäi hämmentämään minua.

Pidin kirjasta todella paljon, pidin hieman vanhanaikaisesta tekstistä, Anna oli hienosti kuvailtu päähenkilö ja tarina oli hyvin kirjoitettu.
Mutta kirjan loppu oli pettymys. Alku kirjasta eteni hitaasti ja selkeästi, yhtäkkiä se alkoi hyppimään vuodesta toiseen ja eteni outoja harppauksia, minkä takia en ollut varma, missä aina mentiitn.
Muuten pidin kirjasta todella paljon.