Siiri Enoranta - Nokkosvallankumous

3.9.2014
Valitsin Siiri Enorannan kirjan nimeltä Nokkosvallankumous. Kirjasta en etukäteen tiedä juuri mitään ja valitsinkin sen vain kannen perusteella.

Takakannen teksti oli mielestäni kovin epäselvä, mutta sen verran sain siitä selville, että kirjassa kerrotaan tytöstä nimeltä Dharan. Hän elää maailmassa, jossa on tapahtunut vallankumous ja viimeisetkin sivistyksen tukirakenteet ovat murtuneet.

Kirja on sekoitus scifiä, fantasiaa ja romantiikkaa. Kirjalta en erityisemmin odota mitään, koska en pidä suomalaisista kirjoista.


7.9.2014
Olen nyt lukenut kirjan 445:stä sivusta noin yhden neljäsosan ja ennakkoluuloni ovat
osoittautuneet turhiksi. Kirjan maailma on samantyylinen kuin huippusuosituissa Suzanne Collinsin Nälkäpeli -romaaneissa. Sodat ja luonnonmullistukset ovat aiheuttaneet uudenlaisen maailman synnyn, jossa ilma on saastunutta ja puhdas vesi vähissä. Kuolema on joka päiväistä ja ihmisten keski-ikä on laskenut sekä sairaudet lisääntyneet. Edes aurinkoa ei enää näy paksun saastekerroksen takaa, jonka vuoksi vain sitkeimmät kasvit ja eläinlajit ovat elossa.

Olen huomannut olleeni väärässä monessa suhteessa. Esimerkiksi Dharan ei olekaan tyttö vaan 16-vuotias kiviverinen poika. Kiviveristen veri on harmaata ja he kuuluvat joko Marmorien tai Granitoiden sukuun. Dharan on Marmoreiden viimeinen elossa oleva perillinen ja siksi hän johtaakin kapinallista liikettä nimeltä Nokkoset. Nokkoset kapinoivat perinisteiksi kutsuttua keskiluokkaa ja Korotrato nimistä yritystä vastaan.

Kirjassa on myös Dharania hieman nuorempi Vayu niminen poika, joka on toinen päähenkilöistä ja kuuluu toiseen muinaiseen sukuun, Granitoihin. Kappaleet kertovat tapahtumista vuorotellen Vayun ja Dharanin näkökulmista. Pojat kohtaavat ensimmäisen kerran toisessa maailmassa, jossa aurinko paistaa ja muutenkin elämä näyttää kukoistavan. He pääsevät sinne eri tavoin: Dharan huumeiden avulla ja Vayu nukkuessaan saastuneessa metsässä olevan patsaan selässä. Herätessään he muistavat vain toistensa silmät.

Eräänä päivänä Vayun äiti kuolee. Kun Vayu on polttamassa äitinsä ruumista, Dharan ja muutama muu Nokkonen löytävät hänet ja ottavat hänet mukaansa hylättyyn huvipuistoon, joka toimii heidän kotinaan. Dharan ja Vayu tunnistavat heti toisensa, mutta eivät kerro sitä muille. Myöhemmin he alkavat yhdessä käyttämään huumeita päästäkseen toiseen maailmaan ja saadakseen olla rauhassa muiden katseilta.

Nokkosvallankumous on siis kahden nuoren pojan rakkaustarina, joka on mielestäni todella mukavaa vaihtelua. Muutenkin olen iloisesti yllättynyt kirjasta ja sen erilaisuudesta, mitä en olisi osannut odottaa suomalaiselta kirjailijalta. Ainut asia mikä kirjassa häiritsee on henkilöiden muka hienot ja erikoiset nimet, joiden vuoksi en aina saa selvää heidän sukupuolestaan, kuten esim. Dharanin kohdalla saitte huomata. Muuten juoni vaikuttaa lupaavalta ja olen iloinen, että valitsin juuri tämän kirjan.

28.9.2014
Olen vihdoin saanut luettua kirjasta yli puolet ja huomasin, että se on näköjään jaettu kahteen osaan. Olen nyt toisessa osassa ja se on huomattavasti synkempi ja surullisempi kuin ensimmäinen osa. Synkkyydestä ja vakavuudesta johtuen lukuintoni lopahti lähes täysin, sillä viimeisimpien viidenkymmenen sivun aiheena ovat olleet lähes pelkästään kannibalismi ja huumeet. Onneksi kirjan tunnelma on nyt kuitenkin alkanut keventyä ja lukuintonikin on palannut takaisin.

Dharanin ja Vayun suhde muuttuu kirjan edetessä koko ajan mielenkiintoisemmaksi ja monimutkaisemmaksi. Juoneen tulee koko ajan mukaan uusia henkilöitä samalla kun vanhoja kuolee huumeiden yliannostukseen ja taisteluihin. Siksi en oikein tiedä miten odotan kirjan päättyvän, koska kuka tahansa voi kuolla milloin vain. Ehkä sillä on onnellinen loppu, ehkä ei. Joka tapauksessa uskon, että Nokkosvallankumouksesta jää hyvä maku suuhun ja ajateltavaa pitkäksi aikaa. Toivon kuitenkin, että Dharan ja Vayu saisivat olla lopulta yhdessä ilman jatkuvaa pelkoa tulevaisuudesta.

5.10.2014
Nyt Nokkosvallankumouksen kokonaan lukeneena tunnen oloni jotenkin tyhjäksi ja ristiriitaiseksi, koska se loppui niin oudosti ja surullisesti. Periaatteessa lopusta voisi päätellä, että kirjasta tulisi jatko-osa, mutta tavallaan tarina voisi myös loppua siihen ja jättää loput arvailujen varaan. En viitsi loppujuonesta paljastaa kuin sen, että lopussa tulee Dharanin toivoma sota Nokkosten ja perinistien välille, jossa monet tärkeät ja mielenkiintoiset hahmot kuolevat.

Mielipiteeni kirjasta muuttui useita kertoja lukemisen aikana johtuen luultavasti siitä, etten ole tottunut lukemaan näin vakavia kirjoja. Nokkosvallankumous ei siis todellakaan ole mikään leppoisa kirja, jonka pystyisi lukemaan kannesta kanteen samana iltana ja unohtamaan saman tien. Se on mielestäni hyvä asia ja toivon todella, että kirjalle saataisiin jatkoa. Siinä olisi mielestäni potentiaalia elokuvaksikin asti. Pidän myös todella paljon Enorannan omalaatuisesta tavasta kirjoittaa. Suosittelen siis Nokkosvallan-kumouksen lukemista kaikille, jotka kaipaavat vaihtelua ja eivät pelkää lukea paikoitellen hieman masentavista ja ahdistavistakin aiheista.