Valitsin Huomenkellotytön sen kiinnostavan ja erikoisen nimen takia. Luin sen takakannen ja tarina tuntui heti kiinnostavalta ja koska se perustuu kirjailijan omiin kokemuksiin, sen lukeminen on aina mielenkiintoisempaa.
Kirjan kansi oli myös erikoinen.
Kirjalta odotan, että se on hiukan synkkä, mutta koska kirjan päähenkilö on nuori ja se on kirjoitettu minä - muodossa, on kirjassa myös iloisuutta. Aihe on hiukan rankka ja käsittelee 13-vuotiaan Annan elämää vakavasti sairaan äidin kanssa.
En ole lukenut kirjailijan kirjoja ennen.
13.9.2014
Kirja on osoittautunut erillaiseksi kuin kuvittelin. En usein lue suomalaisia kirjoja joten teksti on erillaista ja ehkä joka hieman vaikeampaa lukea.
Kirjailian tapa kertoa asioita Annan näkökulmasta on ollu yllättävä ja hieman häiritsevä. Vaikka Anna on muutenkin hahmona erillainen ja kokenut elämässään erillaisia asioita, hän on kuitenkin 12-vuotias ja siksi minua häiritsee välillä se, että Annan ajatukset tuntuvat liian virallisilta ja vanhemmilta. Jotkut ajatukset tuntuvat liian pitkälle menneiltä ja lauseet kuulostavat todella vaikeilta, jolloin ajattelee että onko tyttö tosiaan 12-vuotias.
Anna ja hänen äitinsä asuvat kahdestaan vanhimman sisaruksen muutettua pois kotoa. Heidän arkeaan varjostaa jatkuva pelko tulevasta. Annan äiti sairastaa vakavaa ja pitkälle edennyttä tautia, skitsofreniaa. Koska muita ei ole, Annan on ollut pakko jo nuoresta iästä huolimatta ottaa vastuu äidistään. Hän osaa kirjoittaa sanan skitsofrenia latinaksi, hän tietää mitä on Diapam ja mitä on itsemurha latinaksi.
Vaikka aluksi päättelin, että kirja olisi synkkä ja Anna juutuisi selviytymään elämisestä rankoissa olosuhteissa, on vastaan tullut jo monia pieniä ilonpilkahduksia ja kohtauksia, jotka saavat hymyilemään. Anna vuorotellen käy koulua ja elää lähes normaalia sen ajan 12-vuotiaan elämää, kirjoittaa runoja sekä haaveilee että saisi normaalin elämänsä takaisin. Toisen ajan hän juoksee hakemassa äidillensä apua, huolehtii ja elää jatkuvan pelon alaisena.
''Minä olin päättänyt, että vaikka sairaus oli tullut jäädäkseen, sitä ei voinut pitää ystävänä, sitä ei saanut passata eikä palvella, silloin ei jäisi edes pienen pientä kipinettä siitä toivosta että se joskus keräisi tavaransa ja katoaisi. Ei, sen piti antaa majailla kun ei muutakaan voinut, mutta ystäväksi en ottaisi'' - Anna äitinsä sairaudesta.
28.9.2014
''Anna Riina Alanne. Se oli kuin lyhyt sävelmä, musiikinpätkä''
Kirja jatkuu takaumalla. Annan sisar, Maija, saa puhelun teho-osastolta. Annan äiti, jota hän itse kutsuu Elenaksi mutta on oikealta nimeltään Helena, on juutunut keskussairaalan teho-osastolle. Koska Anna haluaa kipeästi nähdä äitinsä, kuullä äitinsä sanovan häntä Huomenkellotytöksi, hyppää 12-vuotias tyttö ilman huoltajaa ja kenenkään lupaa bussiin ja matkaa Kajaaniin äitinsä luokse.
Operaatio kariutuu siihen, kun tytön kulun estää hoitaja, joka ilmoittaa että tytöltä on pääsy kielletty teho-osastolle ilman huoltajaa.
'' Isä on kuollut, mummi myös. Ei ole muita''
Eräänä keskiviikkoiltana Annan äiti tuli junalla kotiin, mukanaan punainen matkalaukku, mutta se ei ole tavallinen matkalaukku. Laukussa oli iso, kirkkaanpunainen kirjoituskone, jonka avulla Elena pysyy kiinni tässä maailmassa, joka auttaa häntä. Elena alkaa kirjoittamaan kauniille paperille, nakutus täyttää talon ja Annan päässä herää toivo, josko äiti alkaisikin voimaan paremmin.
Anna oppi arvioimaan äitinsä olotilaa jo pelkän kirjoituskoneen avulla. Jos kotiin tullessa ei naputtelaa ääntä kuulunut, tai jos hänen äitinsä usein keskeytti kirjoittamisen, oli jokin asia pahasti vialla.
-------------
'' Ei täällä ole lapsia, lapset hoidetaan muualla, tämä on aikuisten mielisairaala. Etkä sinä ole kovinkaan vanha. Miksi sinä täällä istut?''
Viettäessään aikaa äitinsä luona sairaalassa, Anna tutustuu Ariellaan. Poikkeuksellisesti, Anna viihtyy mielisairaalassa äitinsä luona, vaikka hänen siellä oloaan kammoksutaan. Mutta eihän Huomenkellotytöllä muuta paikkaa ole. Erään yön jälkeen Anna kuitenkin lähetetään kotiin, ja hänen sisarensa Maija kutsutaan takaisin kotiin pitämään sisaruksestaan huolta.
Kirja on mukaansa tempaiseva, täynnä sanaleikkeja ja erikoisia sanoja, ja kirjoitusasu on hienoa. Vaikka kirja aluksi vaikutti vaikealta, on sitä nyt sujuvampi lukea.
5.10.2014
Juuri kun Annan elämä alkoi pikkuhiljaa menemään parempaan suuntaan, ilmestyi heidän elämäänsä Voitto. Anna ei alkuunkaan tullut miehen kanssa toimeen, ja talo oli yhtäkkiä täynnä paukkuvia ovia, pilalle menneita villapaitoja ja huutoja. Anna tiesi, että hänen äitinsä voi huonosti, ja siksi ei olisi halunut tapella miehen kanssa. Elena pääasiassa vain kulki huoneesta toiseen tai makasi paikallaan sängyllään, kalpeana, laihana.Vapisevana.
Annan aivot alkavat raksuttaa, milloin viimeksi äiti on ollut näin heikko, kuin aave? Totuus jysähtää Annan aivoihin, äiti ei ota lääkkeitään. Se on Paha Asia.
Annan alkaesa tivata asiaa äidiltä, vastaus on se, minkä Anna jo arvaakin ; Lääkkeet ovat Voitolla.
Kysyessään asiaa mieheltä, väittää Voitto yrittävänsä auttaa Elenaa pääsemään lääkkeistä irti. Anna koittaa kiristää miestä ja uhkaa soittavansa Elenan terapeutille,
----------------------------------------------------------------------------------
Seuraavaksi kirjassa tapahtuu hyppäys, mikä oli todella häiritsevä ja outoon väliin ujutettu.
Anna on vanhentunut, ja huolehtii vieläkin kuolemanreunalla olevan äitnsä Elenan kanssa.
Kaikki on muuttunut. Annalla on miesystävä, Olavi. Maijaan hän ei ole ollut yhteyksissä vuosiin, tyttö tietää Elenan kuolevan pian. Helpotus velloo hänen sisällään, kun hän tietää että kohta kaikki on ohi. Hänen ei enää tarvitse keskitttyä huolehtimaan kenestäkään muusta, kuin itsestään. Ja Olavista.
-----------------------------------------------------------------------------------
Kirjassa tapahtuu uudelleen hyppäys eteenpäin, ja tässä kohtaa olin jo itse aivan sekaisin, missä mennään, ja minkä ikäinen Anna edes on. Sain selville vain sen, että hän on käynyt peruskoulun jo läpi, eli epäilisin Annan olevan noin 17.
Annan äiti on yhtäkkiä alkanut muuttaa suuntaansa, parantua. Mutta sitten hän alkaa tarvita lääkkeitään, ja pyytää Annaa ottamaan ne nimiinsä, koska Elenan nimille ei lääkkeitä enään suostuta kirjoittamaan. Ja Anna suostui, vaikka ajatus häntä oksettikin.
Elämä jatkui paremmin, Anna välillä katkaisi välejään äitiinsä, mutta kumminkin Olavi sai hänet aina leppymään, palaamaan äitinsä vaaleanvihreään taloon taas näkemään äitiään.
Koko kirjan lukija, niin kuin minäkin, on vain odottanut sitä, että miten Annan äidin, Elenan käy. Viekö sairaus lopulta hänen henkensä. Mutta kun kirja lopulta loppui, se miten asia oli ilmaista, jäi hämmentämään minua.
Pidin kirjasta todella paljon, pidin hieman vanhanaikaisesta tekstistä, Anna oli hienosti kuvailtu päähenkilö ja tarina oli hyvin kirjoitettu.
Mutta kirjan loppu oli pettymys. Alku kirjasta eteni hitaasti ja selkeästi, yhtäkkiä se alkoi hyppimään vuodesta toiseen ja eteni outoja harppauksia, minkä takia en ollut varma, missä aina mentiitn.
Muuten pidin kirjasta todella paljon.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti