Marianna Flinckenberg-Gluschkoff ~ Pietarilainen polkuhevonen

Valitsin kirjan Pietarilainen polkuhevonen, jonka on kirjoittanut Marianna Flinckenberg-Gluschkoff. Valitsin sen, koska se kuulosti mielenkiintoiselta ja kertoo historiasta. Pietarilainen polkuhevonen ei ole romaani vaan muistelma, mutta opettaja antoi luvan lukea sen siitä huolimatta.

Kirjalta odotan tarkkaa kuvailua tapahtumista ja että se olisi muutenkin hyvä.

En tiedä paljoa itse kirjasta tai kirjailijasta. Tiedän vain että se sijoittuu 40-50 luvulle eli sota-aikaan, jolloin Marianna Flinckenberg-Gluschkoff lähti äitinsä kanssa Ruotsiin sotalapseksi.




9.9.2014

Olen nyt lukenut kirjan 362 sivusta 149 sivua. Kirja kertoo Mariannan elämästä sotalapsena Ruotsissa.

Tapahtumat sijoittuvat 1940-1950 luvulle, jolloin Suomen ja Neuvostoliiton väliset sodat koettelivat köyhää kansaa. Marianna pääsee sotaa pakoon Ruotsiin äitinsä Iran kanssa Holmbodan kartanoon. Holmbodan kartanossa Ira joutuu tavalliseksi kotiapulaiseksi, vaikka oli odottanut vähän toisenlaista kohtaloa. Iralla on paljon töitä, joten hänen ja Mariannan yhteinen aika jää vähemmälle. Aluksi kukaan ei halua olla Mariannan ystävä, koska hänellä ei ole muodikkaita vaatteita, vaan ''parerista'' tehdyt Suomalaiset vaatteet ja kengät. Mariannan ja muiden lasten kommunikointia rajoittaa myös yhteisen kielen puuttuminen. Hänestä ja äidistään Irasta tulee kuitenkin suosittua väkeä kartanossa ja heitä aletaan kohdella paremmin kuin muita pakolaisia. Samalla Marianna saa myös hyviä ystäviä. Paras hänen ystävistään ei kuitenkaan ole kukaan ihmisistä vaan iso musta Blackie niminen newfoundlandin koira.

Olen tähänastiseen melko tyytyväinen. Kirja on todella lähellä sitä, jota kuvittelinkin. Tosin tapahtumia voisi olla enemmänkin. Jatkosta en sitten osaakkaan sanoa vielä yhtään mitään.

 25.9.2014

Nyt olen lukenut kirjasta noin puolet. Marianna ja hänen äitinsä Ira ovat palanneet Ruotsista Suomeen. Mariannaa, lempinimeltään Maina, odotti Suomessa hänen rakas polkuhevosensa, jonka isä oli tehnyt hänelle sodassa ollessaan korsussa. Isä kaatui sodassa muutamia päiviä sitten, kun pommi putosi hänen päähänsä. Marianna oli tapahtuneesta todella surullinen ja kaipasi isäänsä todella paljon. Ikään kuin isän korvaavaksi henkilöksi Marianna otti Deda-papan, joka oli hänen äitinsä isä, oikealta nimeltään Kirill Butusoff. Deda-pappa luki Mariannalle satuja ja oli muutenkin mukava hänelle.

Mariannan äiti Ira oli konttorissa töissä ja siellä hänellä menikin aina koko päivä. Marianna olisi halunnut olla enemmän äitinsä kanssa, mutta se ei ollut mahdollista. Onneksi Mariannalla oli sentään Deda-pappa, sekä hänen entinen ja nykyinen vaimonsa Babuska ja Mulja. Hän myös asui heidän luonaan ja ihmeellistä kyllä Babuska, Deda-papan nykyinen vaimo ja Mulja, Depa-papan entinen vaimo asuivat sulassa sovussa samassa asunnossa. Mutta nyt myös Deda-pappa on kuollut. Siitä Marianna vasta onnettomaksi tulikin, koska nyt hänellä ei ole enää minkäänlaista isä-hahmoa. Mariannan surua lisäsi hänen ja äitinsä todella vähäinen yhteinen aika. Äitihän oli todella kiireinen ja tuli vain iltaisin käymään ja lähti Mariannan nukahduttua takaisin omaan asuntoonsa.

Olen pitänyt myös tähänastisesta. Kirja on ollut paikka paikoin myös vähän jännittävä, koskaan ei tiedä mitä seuraavaksi tapahtuu. Voisin kuvitella, että kirja loppuu niin että Marianna kasvaa isoksi ja löytää oman perheensä, jonka kanssa elellä.


4.10.2014
Olen nyt lukenut kirjan loppuun. Viimeisessä puolikkaassa kerrottiin pääosin Mariannan kouluajoista. Ensimmäiselle luokalle mennessään hän lintsasi ensimmäisen viikon, koska pelkäsi, että hänelle oltaisiin vihaisia  koulussa. Hän ei nimittäin ollut osannut tehdä läksyjään, eikä silti uskaltanut kysyä keltään apua. Viikon poissaolo tuli kuitenkin ilmi, kun opettaja soitti Mariannan ''kotiin'' ja luuli hänen olleen sairaana. Tästä lähin Marianna suoritti koulunsa loppuun kunnialla.

Mariannalla oli koti kadullaan paljon kavereita, suurin osa  poikia. Yhdessä he tekivät kaikkea hauskaa ja tietenkin kuten nuoret yleensä, mahdollisimman paljon kiellettyjä asioita.  Talonmies oli kuitenkin kiltti, eikä koskaan suuttunut hirveän pahasti.

Ruotsista palaamisen jälkeen, joka tapahtui jo ennen kouluun menoa,  Mariannalla alkoi taas ilmetä samat allergioireet, kuin aikaisemminkin, hän nimittäin sairasti astmaa. Astman takia hän siirtyi Helsingistä  Lahteen asumaan, jossa olisi kuivempi ilmasto. Lahdessa hän asui Rafo-sedän ja Irma-tädin luona. Oppi- ja kansakoulun jälkeen Marianna meni lukioon ja suoritti senkin hyvin. Hyvistä arvosanoista hän sai palkinnoksi Rafo-sedältä mopon ja vähän sen jälkeen myös oman hevosen.

Mielestäni kirja oli hyvä ja sitä oli mukava lukea. Siinä kerrotaan paljon Suomen historiaan liittyvistä asioista ja vieläpä nuoren ihmisen näkökulmasta. Olen iloinen, että valitsin juuri tämän kirjan, parempaa olisi voinut olla vaikea löytää. Suosittelen kirjaa kaikille, jotka ylipäätään pitävät Suomen historiasta.